Olli Posti
Tsemppari
Puh:0403795425
Sähköposti: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Sijainti: Tampere
Personal Trainer Olli Posti
Sokeri, flunssa ja mausteet
Lapsuudesta muistan, kun söin salaa karkkia ja sain kurkun kipeäksi. Vasta aikuisena ymmärsin, mikä yhteys sokerilla oli sairasteluun.
Lääkäri-äiti jo silloin osasi kertoa, että jos syö jotain raffinoitua - josta on suojaravinteet poistettu ja aidot aromit tuhottu prosessoinnissa - sen sulattamiseen tarvittavat vitamiinit ja kivennäiset joudutaan ottamaan kehon omista varastoista. Raffinoitu ravinnetyhjä ruoka kuluttaa siis kehon ravinnetasoja. Valkosokeri on raffinoinnin äärimmäisin ääripää - valkosokeria tyhjemmäksi ei ravinnetyhjyyttä voi enää viedä.
Pienellä googlauksella löytyy muitakin valkosokerin vaikutusmekanismeja:
"Sokeri nostaa kehon insuliinitasoa, mikä estää kasvuhormoonien vapautumista, mikä taas heikentää immuunijärjestelmää.”http://wikikko.info/wiki/Immuunij%C3%A4rjestelm%C3%A4
"Sokeri on virusten ja bakteerien ruokaa, joten vaikka tekisikin mieli, suositeltavaa on jättää karkilla jne tarpeettomalla sokerilla mässäily pois kokonaan. Näin et anna pöpöarmeijalle lisäresursseja! Päivitä laatu"http://jere.pohjankoski.fi/blogi/?p=68
"Eating or drinking too much sugar curbs immune system cells that attack bacteria. This effect lasts for at least a few hours after downing a couple of sugary drinks."http://www.webmd.com/cold-and-flu/10-immune-system-busters-boosters
Hain siis sanoilla ”sokeri immuuni”, ja ”sugar immune”, ei sen kummempaa; kaikki tulokset poimin enimmäkseen ensimmäiseltä sivulta ja parilta. Yksikään lähde ei väitä valkosokerin ainakaan parantavan vastustuskykyä ;)
Ja vielä:
"Raffinoidut hiilihydraatit - valkoiset jauhot ja niistä valmistetut tuotteet, sokeri ja sokeroidut ruoat ja juomat - lisäävät tulehdusta."http://ruohikolla.blogspot.fi/2007/10/tulehduksen-vhentminen-ruokavaliolla.html
"Research shows heroin and cocaine less addictive than Oreos"http://www.forbes.com/sites/jacobsullum/2013/10/16/research-shows-cocaine-and-heroin-are-less-addictive-than-oreos/(oho!)
Lakkasin sairastelemasta luettuani Antti Heikkilän Hyvän olon keittokirjan alkukesällä 2004. Siinä kerrottiin, kuinka suomalaisessa ruokavaliossa vahvimmin tulehdusta aiheuttaa, ja sairasteluille altistaa, valkovehnä, valkosokeri, ja valkomaitotuotteet. Vähensin kaikkia kolmea: valkomaitoa, valkovehnää, valkosokrua - kuten myös muutamaa haitallisinta lisäainetta, sekä pahimpia keinorasvoja - niin en sen jälkeen ole flunssaillut runsaan vuosikymmenen aikana kuin lähinnä muutamassa erikoistilanteessa; jäätyäni stressihätään, homeiseen sisäilmaan klooripitoisella suihkuvedellä, tyytynyt keskimääräistä kehnompiin safkoihin turhan kauan… ja silloinkin olen selvinnyt lyhyellä kevytkuumenuhalla, ihan vaan tiedostamalla ne parit pahimmat immuniteetintuhoajat, joita kannattaa jonkin verran välttää. Vielä teini-iässä vastustuskykyni oli keskimääräistä heikompi. Nyt onneksi ymmärrän, ettei keltainen jaffa parannakaan nuhaa.
Teollisimpien raaka-aineiden vähentämisen ohella myös asian toinen puoli, voimakkaiden makujen lisääminen, on vaikuttanut. Miksi etelässä käytetään vahvasti mausteita? Tropiikissa ei aina ollut jääkaappeja, mutta pöpöjä sademetsissä sitäkin enemmän. Voimallinen makumaailma, elinvoimaisissa luonnon antimissa marinointi, tujakka fermentointi ja sen sellainen pitää mikrobit aisoissa - ja samaan suuntaan se vaikuttaa myös kehon kudoksissa. Pöpöt viihtyvät laimeudessa, ihminen kukoistaa elinvoimaisuudessa.
Perus maitotuotteita saatan toki edelleen maistella jos tarjolla on - ja jopa valkovehnää on toisinaan saattanut suuhuni eksyä, sopivassa tilanteessa - enkä yritäkään olla täysin lisäaineeton, ihan joka tilanteessa. Mutta valkosokeria, ja pilalle prosessoituja keinorasvoja… niillä saa kyllä turhan nopeasti kurkun kipeäksi, olon sekavaksi, himpunverran hiivaiseksi. Valkosokerin syömisestä ei vaan ole oikein mitään hyötyä tai kovin kestävää iloakaan missään tilanteessa - ja myös keinorasvoja voin kehottaa välttämään kokonaan; kummastakaan ei vaan saa mitään arvokasta, ja haittaa sitäkin enemmän. Onneksi ”välttämisen” voi tehdä itselleen helpoksi, palkitsevaksi ja jopa houkuttelevaksi, kuten alempana saat lukea.
Alkoholi lienee varsin marginaalinen ilmiö valkosokerin massakäytön yhteiskunnallisten vaikutusten rinnalla. Ehkä perheriita johtuikin hapokkaasta karkkicolajuomasta, 50% valkosokeria sisältävästä suklaalevystä?
Raffinoimaton intiaanisokeri on jo huomattavasti parempi vaihtoehto rakentavaan kanssakäymiseen - mutta silti huomaan jossain määrin valkosokerimaisia vaikutuksia inkkarisokerissakin: lievää karkkihumalaa, jotain muuta kuin kaikkein kirkkainta olotilaa, turhan voimakasta stimuloituneisuutta, ja suuremmilla määrillä myös lopulta immuniteetinkin heikkenemistä. Parempi olla jotain elävämpää; nestepitoista luomu-, lähi- tai puutarhahedelmää, tuoretaateleita (sellaisia jotka eivät tuoksu homeelle, vaan ovat hyvin säilytetty ja tuoretta satoa), ravinteikasta kookossokeria, mahdollisimman elinvoimaista paikallishunajaa. Kookossokeria näkee myytävän myös palmusokerin nimellä, tai saatetaan kutsua kookoksenkukintosokeriksi. Minusta ne kaikki ovat olleet ihan hyviä, ehkä eniten olen tykännyt TruRa-merkistä.
Elämä on huomattavasti helpottunut tämän yhden simppelin oivalluksen myötä: päivittää makeuden lähteet korkeampaan laatuun – jolloin makukin on itseasiassa parempi, vaikutusten lisäksi. Harvoin kukaan on valittanut herkullista kookossokeria mauttomaksi… Saat siis samassa paketissa sekä paremman maun että immuniteetin. Ja mikä hauskinta, hifeimmänkin supermakeuttajan kilohinta on itseasiassa irtokarkkien kokoluokkaa - ja jopa hintavimman vaahterasiirapinkin kilohinta sopii samaan sektoriin useiden perus karkkiostosten kanssa.
Kotimainen lähihunaja – sellainen, jonka pientarhuri itse tuo hyllylle ilman hintaa korottavia, laatua heikentäviä ja alkuperäyhteyttä sumentavia välikäsiä – maksaa tyypillisesti noin kymmenen euroa kilolta. Moni karkki ei tuplahintaisenakaan sisällä mitään ravitsemuksellisesti arvokasta tai edes neutraalia, vaan ainoastaan haitta-aineita kuten valkosokeri, keinorasvat ja atsoväriaineet. Onneksi ihmiset eivät pian enää juokse entiseen malliin mainostoimisto-mielikuvabrändien perässä, vaan ovat jo alkaneet hakea aitoa laatua, joka ei elätä niinkään haitallisia välikäsiä, vaan panostaa nekin rahat purkin sisältöön ja asiakkaan kuin luonnonkin elinvoimaisuuteen. Siinä, missä jättiteollisuuden voitot usein maksetaan asiakkaan ja yhteisen elinympäristön tappiona, ihmisenkokoisessa toiminnassa on pelkkiä voittajia, silloin kun laatu osuu kunnolla kohdilleen, ja onnistutaan rahan lisäksi toiminnan todellisessa tavoitteessa.
Jos lähihunaja ja herkullinen kookossokeri voittaa karkkipussin niin maussa, vaikutuksissa kuin toisinaan jopa hinnassakin, miksi joku sitten vielä maksaisi edelleen pelkistä miinusmerkeistä? Parempien makeiden pullonkaulana on ollut enää lähinnä vain tietoisuus, ja saatavuus. Kun tietoisuus paremmasta - ja silti jopa edullisemmasta - leviää, kysynnän myötä myös saatavuus paranee. Nykyään yhä parempaa makeaa saa jo muualtakin kuin erikoiskaupoista. Ja jopa Lidlistä voi ostaa vaikka tumman Arriba-suklaan & kylkeen pari kypsää banaania, yhteishinta 2 euroa. Toki myös tuotteistus vaikuttaa; makean kuuluu olla kivaa ja kätevää, eikä hunajaa voi ehkä napostella ihan niin letkeästi leffassa. Hiljattain huomasinkin jostain talouslehdestä, kuinka aidoista aineksista kylmäpuristettujen raakapatukoiden, ja muiden laadukkaampien valmisherkkujen, menekki on viimeaikoina kasvanut joillain markkinoilla jopa satojen prosenttien kuukausitahtia! Vaikkei sitä uutisissa kerrottaisikaan, ihmiset kertovat hyvää uutista toisilleen. Elämä on monin tavoin toimivampaa ilman valkosokeria; palkitsevampaa aitona versiona.
Voiko sokerin haittoja jotenkin vähentää? Kyllä. Jos olen jo syönyt jotain turhan makeaa, tai aikomuksissa syödä sellaista, voin:
-
lisätä smoothieen nestettä. Vesi laimentaa makeutta, myös verenkierrossa - ja samalla antaa sitä raikkautta jota oikeastaan kaikkein eniten ehkä juomaltani kaipasinkin. Joskus makeannälkä saattaa ollakin janoa.
- voimakkaat maut, mausteet, kitkerät, tuliset; erityisesti cayenne, kaneli, kaakao.
- kitkerä vihreä (tuoreyrtit, voimakkaanväriset salaatit) tasapainottaa makeutta myös, kuten oikeastaan kaikki muutkin maut tekevät. Makeaa kannattaa yhdistellä eri makuihin, kuten melkein kaikissa DIY-ruokulttuuria edelleen arvostavissa kulttuureissa tehdäänkin: suolaiseen, kirpeään, kitkerään, tuliseen…
- proteiinipitoiset ateriat tai juomat useimmilla hillitsevät makeannälkää. Samoin kalsiumtasojen kohottaminen - josta tulossa artikkeli mahdollisesti myöhemmin, ja johon maito ei ehkä olekaan aina toimivin ratkaisu, ja lähikaupan kalkkipilleri todennäköisesti kaikkein kehnoin. Tässäkin luonto toimii usein paremmin kuin monopolistisia jakelukanavia hallinnoiva suurteollisuus - vaikkei luonto rahoitakaan yliopistollisia ravintotutkimuksia omaksi edukseen.
- keho kestää paremmin makeaa, kun magnesiumtasot ovat kunnossa (harvalla on).
- myös kromista, vanadiinista, sinkistä, jodista ja seleenistäkin voi olla apua.
- Käytännössä kuitenkin useimpia eniten auttaa, kun jättää valkosokerin pois. Joskus saatan saada valkosokeria ihan pikkusen, jostain 81%-tummasta, edullisesta mutta silti ihan hyvästä Lidlin Arriba-suklaasta - mutta tunnesyömisissä ja etenkin kotona mässäilyissä käännyn käytännössä aina jonkun laadukkaamman, tasapainoisemman, ravitsevamman, raikkaamman vaihtoehdon puoleen, kuten hunaja, taatelit, banaanit, pehmeä luomumango tai jopa samettinen sampanjamango, kookossokeri… marjasmoothie. Saatan syödä kitkerää voimakasta viherpirtelöä hunajalusikallisen kera. Tai lisätä makeaa ananasta aterian päälle. Syön makeaa jos sitä mieli tekee - mutta yhdistän sitä muihin makuihin, ja valitsen jotain raikkaampaa makeaa - jollaisiin tottuessa valkosokeri alkaa pian maistua vieraalle, jotenkin tunkkaisen teolliselle.
Laadukkaillakin luonnon makeuttajilla on lähes poikkeuksetta pitkä hyllyikä, ja ne ovat tiivistä tavaraa – joten niitä voi helposti hamstrata laajankin valikoiman, pitkäksikin aikaa – niin että niitä aina on, jolloin voi ”sortua hyvään”; nautinto muttei morkkista. Johonkin, mikä ei aiheuta läheskään samaa kierrettä, vaan jonkin verran jopa ravitseekin, ja sammuttaa makeanhimon jo paljon pienemmästäkin määrästä. Jos kaikkea mahdollista superfoodia haluaisi hamstrata, saattaisi hyllytilaa mennä enemmän ja rahaakin palaa; luonnon herkullisimpiin makeuttajiin jokaisella on varaa, kun ei hintakaan ole irtokarkkia kummempi.
Jo pelkkä hengittäminen voi poistaa makeannälän – auringosta ja (keski)päivän valosta puhumattakaan. Makeannälässä keho kaipaa pikaista energiabuustia, ihan samalla tavalla kuin "kahvihampaan kolottaessa". Viisi sekuntia kestävä kehon vääntely, käsien kurottaminen ylös, nautinnollinen pikku käppäily, pikainen spurtti tai vaikka paikallaan pomppiminen voi viedä niin sokerin kuin kofeiininkin himot hetkessä. Keho, jossa energia virtaa jo, ravinnevarastot kohdillaan, eikä lymfakiertokaan ole kovin tukossa, tuppaa olemaan energinen jo sellaisenaan. Siihen vielä kiinnostavaa tekemistä, niin ei ehkä jaksa edes kaivata mitään kovin makeaa tai ulkoapäin stimuloivaa. Kotimaisen kulttuurin, yhteiskunnan ja työelämän tukkoisuudesta jotain kertoo jatkuva tarve stimulanteille, maailman korkein kahvin kulutus, lähes jatkuva sokerikierre aamusta iltaan - ja, miten valtavasti valkosokeria tungetaan ehkä yli 95 prosenttiin kaikista marketin prosessoiduista eineksistä, keskuskeittiöaterioista ja muista valmistuotteista. Sinappivalkosipuli onkin oikeasti valkosokerivalkosipuli, kun käännät purkin toisinpäin ja tarkistat mitä se todellisuudessa sisältää eikä vain mainostoimiston toiveissa. Maustekurkku paljastuukin valkosokerikurkuksi, kun asiaa katsoo hieman tarkemmin. Jne. Kummallinen maailma! Keinotekoinen lumetodellisuus, joka pysyy liikkeessä lähinnä vain teollisten stimulanttien voimalla. Aidon terveyden tunnistaa siitä, kun tekeminen itsessään tempaa mukaansa; työssä ja vapaalla saa kokea todellista flown riemua, ja pelkkä päivän valkeneminen stimuloi jo vähintään riittävästi - jonka lisäksi halutessaan voi nauttia mitä laadukkaimpia stimulantteja ja makeuttajiakin, ehkäpä seurassa joka myöskin sytyttää – vaikka käynnissä kroppa kestäisi kyllä ilmankin. Aitoon hyvinvointiin kuuluu myös rauhaisa lepo, kun on niin hyvä olla vaan, ilman stimuloivia näyttöruutujakin.
Muita makeuttajia, ja loputkin vastustuskykyvinkit
Kiehtova kanavointi valkosokerin vaikutuksesta: http://www.lovesol.fi/henkista-nakokulmaa-sokerin-merkityksesta-sairauksiin-syopaankin-liittyen/
Varsin vastaavaa asiaa voi lukea vaikkapa Weston A. Price -säätiön julkaisuista - vaikka lähde ihan toisesta laidasta. Valkosokeri on yksi niitä aiheita, jonka haitallisuudesta ollaan samaamieltäkauttalinjan. Sekin on selvää että valkosokeriakin keinotekoisemmat teollisuusmakeuttajat ovat vieläkin haitallisempia. Sokerissa laatua kannattaa päivittää aidompaan, perinteisempään, elävämpään ja luonnollisempaan suuntaan, tuskin teknisempään. ”Luonnollisina” markkinoiduista makeuttajista lähinnä agavesiirappia kannattaa välttää; koko maailmassa taitaa olla vain muutama merkki, joka edes on mitä väittää olevansa. Monessa agavepurkissa saattaa lukea jopa ”raw & organic”, vaikkei kyseistä tuotetta edes voi tehdä raakana, ainakaan kyseisessä hintaluokassa. Parhaat makeuttajat tunnistaa siitä, että voit ottaa lusikallisen, ja olo säilyy varsin kirkkaana vielä vartin päästäkin. Niin, ja ”luonnolliselta” kuulostavat sanat kuten maissiglukoosisiirappi, tai vaikka terveellisenäkin markkinoitu fruktoosi, nekään eivät ole perus valkosokeria parempia, vaan itseasiassa huonompia. Teollisuus, joka ei yritäkään saada hyvää aikaan, harvoin sitä myöskään vahingossa saa. ”Karppisokeri” erytritoli on useinmiten tehty gmo-maissista ja maistuu pahalle. Xylitoli voi olla toisinaan ihan kiva, kunhan on oikeaa koivusokeria, eikä gmomaissi-xylitolia kuten suurin osa Suomenkin markkinoilla. Luonnossa mikään ei ole täysin puhdasta; silläkin on väliä mistä raaka-aineesta alkoholi tislataan, vaikka se olisikin ”puhdasta” - ja sama makuero pätee makeuttajiin. Kokonainen aito stevia on ihan hyvää jos sen mausta tykkää; kovinkaan moni ei pidemmänpäälle nauti CocaColan lobbaamasta ”stevioglykosidista”, joka toki on aspartaamia parempi, mutta kaukana kookossokerista.
Antti Heikkilä lataa tiskiin tutustumisen arvoiset käytännön vinkit flunssan ehkäisyyn: http://www.anttiheikkila.com/blogi/tosi-paha-vedatys-flunssan-hoidossa/
Makua ruokaan?
Laatutietoisesti valitut mausteet, osana perusruoanlaittoa, pitävät pöpöjä kuin pipejäkin tehokkaasti poissa, ja auttavat nopeasti jo alkaneeseen nuhailuun:
-
Tuoremausteet:
- luomuinkivääri, etenkin se jonka alkuperämaa on Peru. Kiinalainenkin luomu on inkiväärissä ihan jees, mutta perulainen vielä parempaa.
- kurkumaakin saa nykyään monista marketeistakin perulaisena luomuna - vaikkakin maksaa marketeissa toisinaan maltaita; ainakin kauppahalleista ja Ruohonjuurista sitä saa irtona, kuten esim.. Ekoloistakin. Kurkuman kanssa, oli se tuoretta tai jauhettua luomua, kannattaa aina käyttää jonkin verran mustapippuria, yhdessä ne toimivat tehokkaammin - ja yhdessä niitä on perinteisesti käytettykin.
- sipuli: kaikki kotimaiset mielestäni ihan hyviä, luomu varma valinta.
- valkosipuli: tässäkään kiinalainen tuskin on parasta, vaikka onkin ehkä usein yleisintä ja edullisinta. Melkein aina suosin luomua valkosipulissa – paitsi toki esim. kauppahallista löytyvä paikallisen pienkasvattajan sertifioimaton artesaanituotanto voi olla vielä huomattavasti koneellistetumpaa markettiluomua maukkaampaa, ja silti jopa edullisempaakin.
- tuorechili – ja oikeastaan mikä tahansa voimakas, aromaattinen yrtti tuoreosastolta. Moni vannoo timjamin nimeen, sillä kuulemma lähtee flunssa nopeasti kun saksii teekattilaan, tai miksei liottaisi vaikka kokonaisenakin sitä oksaa. Persilja, rosmariini, piparjuuri... taatusti löytyy omat suosikit, ja vaihtelun varaa on. Vaikka fenkoli.
-
Kuivamausteet:
- Sonnentor on maukas merkki, ja netistä tilatessa ainakin Simply Organic:
- kaikki luomumerkit kyllä kelpaa ja toimii
- kuivamausteista olennaisin lienee se mustapippuri, koska se buustaa suunnilleen kaiken muun tehoa. Siksi sitä käytetäänkin ruoanlaitossa niin paljon, keitoissa etenkin
- cayenne, luomuna siis, siinä aika tehokas yrtti!
Kaikki yllälueteltu toimii parhaiten lämpimässä keitossa, jossa vaikuttavat aineet liukenevat siis sekä veteen että rasvaan. Joskus käyn kauppahallista kalanruotoja lähes ilmaiseksi, ja pistän kaikkea maukasta samaan kattilaan: suolaa, sitruunaa, sipulia, ja sitten ihan maun mukaan lisäilen ehkä jotain muuta, kuten laakerinlehti tai fenkoli, kurkuma ja jopa tuorechili. "Luuliemi" on myös sana joka kannattaa joskus googlettaa.
Toki kuumassa vedessä uuttaminen toimii myös ilman rasvaakin: Luontaiskaupoista saa tasokasta ”pussiteetä” mausteyrteistä, mm. Numi ja Pukka ovat erinomaisia merkkejä, Yogikin joiltain osin (ilman ”luonnollisia” aromiaineita). Valitse se jonka tuoksu miellytättää sinua. Minun kehoni selvästi tykkää lakritsapitoisista chai-sekoituksista… "Tee" ei ole teknisesti oikea sana yrttihaudukkeille, mutta sillä sanalla niitä kaikkia kuumia yrttijuomia tavallisesti kutsutaan.
Teen sekaan voi heittää sitä aitoa eli raffinoimatonta merisuolaa, tai vaikkapa Bolivian ruususuolaa. Kuulostaa yllättävälle, mutta aito suola terävöittää monien maustekasvien luontaista makeutta, ja nostaa esille makuja muutenkin.
Kun nesteytät kehoasi voimakkailla yrttijuomilla - ja saa olla kunnolla suolaakin seassa - ei siellä oikein pöpöt pysty kasvamaan. Ruokakin sulaa paremmin hyvinmaustettuna - mikä jo sekin toimii immuunijärjestelmän eduksi.
Mausteet kannattaa säilyttää niin ettei niihin tartu kosteutta. ”Perinteinen” hellan päällynen on siis huonoin mahdollinen paikka, altistaen jauheet sekä lämmölle että vesihöyrylle. Mausteita ei kannata kaataa höyryävään soppakattilaan suoraan purkista, vaan käsitellä purkit turvallisesti pöydän päällä. Normaalissa ruoanlaitossa kannattaa pannulle (ei teflonille tai muulle muovipinnoitetulle, vaan oikealle pannulle) laittaa ensin rasva sulamaan, ja sitten ne mausteet siihen – ja sitten ne kosteutta tuovat, ja rasvaista maustelientä itseensä imevät kasvikset hautumaan siihen, sipuleista ja muista voimakkaista alkaen.
Lopuksi
Jos kuulostaa lupaavalle kokeilla karkin korvaamista kookossokerilla, anna mennä. Olet oman hyvinvointisi keskeisin sankari, minä vain yksi mahdollinen apuri, jonka kokemusta voit hyödyntää matkalla kohti parasta itseäsi ja antoisinta elintasoa. Saat toimia ihan kuin haluat, täysin eri tavallakin, ja ollaan silti kavereita! Meistä on moneen, ja se on yksi rikkauden laji tässä elämässä.
Haluan nähdä, mikä sinulla toimii, kuinka sinä tykkäät syödä; vain tosielämä voi tuoda minullekin uutta oivallusta ja osaamista.
Laiffissahan aikalailla kaikki vaikuttaa jonkin verran kaikkeen, ja siksi normitieteellinen tutkimusmetodi ei kovin helposti voi vastata kysymykseen ”mitä juuri minun kannattaisi syödä” - koska sehän riippuu myös sinun tavoistasi, taipumuksista, perinteistä, kulttuurista, kaveripiiristä, makuasioista ja vuodenajasta; siihen vaikuttaa paikkakunnan tarjonta, lähikaupan sijainti, jopa elämän aikataulutus ja työpaikkaruokalan tarjonta. Sen voin kuitenkin varmaksi sanoa, jo kymmenenkin vuoden kokemuksella, että harvoin siinä häviää, kun päivittää jo tuttujen tapojen laatua korkeammalle. Jos hinta on suunnilleen sama, miksei ottaisi parempaa makunautintoa ja hyvinvointivaikutustakin ihan ilmaiseksi?
Ilahduttavimmissa safkahankinnoissa tuet alkutuotannon arvokkuutta ja lopputuotteen laatua, innovatiivista logistiikkaa ja fiksumpaa varastointia - vaikkeivät ne aidot asiat olisikaan vielä marketeissa ihan yhtä näkyvillä paikoilla kuin perus valkosokeroitu lisäaine, jonka hinnassa maksaa lähinnä vain markkinointi ja kummallinen tehdaskemia. Luontoa ei kovin monilla miljardeilla mainosteta, yritystuetkin ajautuvat etuaan ajaville suurkoneistoille
- ja, kaiken hoppukiireen keskelläkin, jokainen silti sisimmässään tietää vastausten löytyvän sieltä naturaalimmasta suunnasta. Sieltä, jonka puolesta puhumisessa saattaa olla haastavapi turvata tasaista elantoa, ja, jossa on sitäkin suurempi potentiaali parantaa meitä kaikkia, koska eturyhmien rahoittamassa maailmassa vielä toistaiseksi niin harva keksii katsoa sinne mikä toimii ilmaiseksikin. Tehdään hyvinvoinnista jälleen kätevää ja simppeliä, vaikka se toisinaan tarkoittaisikin vain sopivasi myyntiä, vain niille asiakkaille joita juuri minun juttuni palvelee. Suurteollisuus ei enää pelasta Suomea, vaan ihmislähtöisen toiminnan renessanssi.
Haluan tässä inspiroida etenemään kohti elollista, löytämään uudelleen aitoa, todellista, hiljaista hyvää. Itsehän siinä voittaa eniten, vaikka melkein koko vanha yhteiskunta, akatemiaa myöten, olisi töidensä puolesta valjastettu puhumaan keinotekoisuuden puolesta, ja itsekin kulkemaan kohti toisten määrittelemää onnellisuutta.
Sinun menestyksellesi, Viidakkomies.
Personal Trainer Tampere